Pari vuotta sitten ajelin kauniina syksyisenä sunnuntaiaamupäivänä lähes tyhjällä tiellä. Ohitin edelläni ajavaa autojonoa, joka ajoi jonkin verran alle nopeusrajoituksen. Suoran päästä alkoi lähestyä auto, joten päätin kiihdyttää, ettei ohitus menisi kiusallisen lähelle vastaantulevaa autoa. No, huonoksi onnekseni vastaantuleva auto oli poliiisiauto, joka mittasi tutkallaan ylinopeuden.
Poliisi teki u-käännöksen ja lähti kovalla vauhdilla perääni ilman hälytysvilkkuja. Muutaman kilometrin päässä poliisi saavutti minut ja näytti pysähtymismerkkiä. Sain mojovat sakot. Poliisi huomautti, että he olisivat voineet ottaa ajokortin pois, mutta koska vaaratilannetta ei aiheutunut, niin sitä ei katsottu tarpeelliseksi.
Siis: poliisin mukaan ei aiheutunut vaaratilannetta, mutta sakot piti määrätä. Miten minun ylinopeuteni oli enemmän vaarallista kuin poliisin ylinopeus minua takaa-ajaessaan? Vai olisiko minun pitänyt jättää ohituskaistalla ollessani kiihdyttämättä ja aiheuttaa vaaratilanne?
Laki on niin kuin se on kirjoitettu. Huonokin laki. Harkintaa ei saa käyttää.
Poliisi aikoo jatkossa puuttua aiempaa herkemmin ylinopeuksiin. Sakotuskynnystä alennetaan ja harkintavaltaa vähennetään. Näin poistetaan yksi yhteiskunnan epäkohta.
Käytännössä poliisi on päättänyt, että ylinopeus on rikoksena niin merkittävä, että se tulee kitkeä pois vaikka käytännössä tämä merkitsee resurssien siirtämistä muista poliisin toiminnoista ylinopeuden valvontaan.
Poliisi valittaa jatkuvasti resurssien vähäisyyttä. Pienistä rikoksista ei olla edes kiinnostuneita saati että niitä yritettäisiin selvittää. Pienet rikokset voi nykyisin ilmoittaa netin välityksellä, jotta jää joku dokumentti esimerkiksi vakuutusyhtiötä varten. Muutama vuosi sitten autoni kylkeä naarmutettiin yleisellä pysäköintipaikalla keskellä päivää. Tein rikosilmoituksen netissä ja odottelen edelleen rikostutkinnan tulosta.
Ylinopeuksien valvontaa perustellaan liikenneturvallisuuden parantamisella. Kukaan ei tietenkään uskalla vastustaa liikenneturvallisuuden parantamista. Kyseenalaista kuitenkin on vaarantavatko lievät ylinopeudet turvallisuuden. Liikenneonnetomuuksien kuvauksia lukiessa saa sellaisen käsityksen, että usein syynä on ollut yleinen piittamattomuus kaikesta eikä lievä ylinopeus. Tyypillisesti kuljettaja on ollut humalassa, ilman ajokorttia, katsastamattomalla autolla ja ajanut kovaa. Tällaista oman kohtalonsa uhmaamista ei voida luokitella samaan sarjaan lievien ylinopeuksien kanssa.
Kannatan lämpimästi liikenneturvallisuuden parantamista. Liikenteestä tulee karsia väsyneet, ja piittaamattomat kuljettajat sekä huonokuntoiset ajoneuvot. Ajotapaan pitää kiinnittää huomiota. Samoin rakenteellisiin ratkaisuihin. Liittymän rakentaminen ilman kiihdytyskaistaa pitäisi olla rikollista.
Ymmärrän kyllä poliisia. Nopeuden valvonta on helppoa. Rikolliset saadaan selville suoraan tutkan lukemia tarkkailemalla. Huomattavasti työläämpää olisi puuttua edellä mainitsemiini liikenneturvallisuutta oikeasti heikentäviin seikkoihin.
Epäilen, että motiivina on raha. Liikennerikkeistä voi helposti kerätä valtion kassaan ylimääräistä rahaa. Autoilijat maksavat ylinopeussakkoina usein moninkertaisesti sen mitä vakavampiin rikoksiin tuomitut maksavat sakkoina. Eikä nopeusrikkomuksista tuomitsemiseen tarvita kallista oikeuslaitosta vaan tuomio voidaan julistaa poliisin kenttäoikeudessa.
Poliisi siis paneutukoon ylinopeuksien sakottamiseen kunnes viimeinenkin ylinopeutta ajava autoilija on poistettu Suomen teiltä. Vasta sitten tulee liikenneturvallisuuden parantamisen ja vakavampien rikosten selvittämisen vuoro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti