Porvarit sosialisoivat Suomessa

Karl Marx ymmärsi jo aikaisessa vaiheessa, että omaisuuden sosialisointi ei ole mahdollista ostamalla kaikki omaisuus markkinahintaan. Tarvitaan vallankumous ja omaisuuden pakko-otto yhteiskunnalle.

Yli sata vuotta Marxin oivalluksen jälkeen Suomen hallitus yrittää samaa. Valtio on päättänyt ruveta aktiiviseksi toimijaksi osakemarkkinoilla ja perustanut yhtiön nimeltä Solidium hoitamaan tätä tarkoitusta. Käsittämätön suoritus porvarihallitukselta.

Perusteena valtion osakeostoille on suomalaisen omaisuuden turvaaminen. Joissakin erityistapauksissa, kuten puhelinyhtiö Elisassa, valtio turvaa kansallisia intressejä. Elisan tapauksessa kyse on kriittisistä tietoliikenneyhteyksistä, minkä vuoksi suomalainen, ja tietysti mieluiten valtion, omistus on tärkeää.

Elisan tapaus on muutenkin mielenkiintoinen. Ei ole kulunut kovinkaan montaa vuotta, kun valtio myi värikkäiden vaiheiden jälkeen Soneran (ent. Tele) osakkeet markkinoille. Silloin tietoliikenneyhteydet eivät ilmeisesti olleet kriittisiä, koska näin voitiin tehdä. Elisan osalta osakkeiden hankinta tuli ajankohtaiseksi, kun islantilainen sijoittaja joutui myymään osakkeensa, noin kymmenen prosentin omistuksen Elisasta. Tällöin heräsi pelko siitä, että omistus saattaisi joutua "vääriin käsiin" ja kriittiset tietoliikenneyhteydet olisivat vaarassa. Enpä usko, että islantilaisen omistajan pääintressi oli Suomen kriittisten tietoliikenneyhteyksien turvaaminen.

Valtio omistaa nyt siis kymmenyksen Elisasta ja ilmeisesti tällä omistuksellaan määräävät Elisaa toimimaan ensisijaisesti kriittisten tietoliikenneyhteyksien turvaamiseksi ja vasta toissijaisesti lain mukaisesti tuottamaan voittoa omistajilleen. Asiallisesti ottaen tässä rikotaan lakia myös osakkaiden yhdenvertaisuuden osalta, mutta se on arkipäivää valtion omistamissa yhtiöissä muutenkin.

En vastusta huoltovarmuuden hoitamista. Mielestäni huoltovarmuuden ylläpito pienessä ja maantieteelliesti eristyneessä maassa on ehdottoman välttämätöntä. Sen sijaan huoltovarmuuden hoitaminen pörssiosakkeiden omistuksen kautta on älytöntä. Valtio voi halutessaan omistaa kriittisiä huoltovarmuuteen tarvittavia resursseja itse, kuten se tekee Huoltovarmuuskeskuksen kautta tai velvoittaa eri alojen toimijoita lainsäädännöllisesti ylläpitämään tiettyä huoltovarmuutta, kuten myös tehdään.

Yhteiskunnan rahaa, eli meidän veronmaksajien varoja, ei saa käyttää pörssiosakkeilla keinotteluun. Solidiumin kymmenen yhtyön osakkeista koostuvan osakesalkun arvo on tällä hetkellä noin 8,5 miljardia euroa. Sen arvo on kehittynyt suotuisasti viimeisen vuoden aikana, kuten muidenkin pörssiosakkeiden. Solidiumia ei kuitenkaan voi verrata pörssimarkkinoihin yleisesti tai sijoitusrahastoihin, koska se pääsääntöisesti istuu saamansa osakesalkun päällä eikä aktiivisesti tee niillä kauppaa. Toisin sanoen, jos sen omistamat yhtiöt menestyvät, salkun arvo kasvaa. Kyse ei ole nerokkaista sijoituspäätöksistä.

Tänä vuonna valtio ottaa lisää lainaa 13 miljardia ja tuloveroista kertyy 7 miljardia. Näihin lukuihin suhteutettuna Solidiumin osakepotti on merkittävä. Kuullostaisi mielenkiintoiselta jättää tuloverot jonain vuonna keräämättä ja ottaa rahat Solidiumilta. Ehkä kuitenkin järkevämpää olisi pienentää lainanottoa osakeomistuksia myymällä. Yksityistalouden puolella ei vaikuttaisi kovin järkevältä ottaa "syömävelkaa" ja samalla ostaa pörssiosakkeita.

Kannatan suomalaista omistusta. Valtion on kannustettava kotitalouksien osakesäästämiseen, mitä se nyt ei tee. Suomalaiset pörssiyhtiöt ovat suurelta osin ulkomaalaisten sijoittajien omistuksessa. Valtion ei pidä omistaa itse vaan sen pitää luoda edellytykset kansalaistensa omistukselle. Uskon, että koko kansakunta vaurastuu, jos suomalaiset omistavat suomalaisia yhtiöitä jotka työllistävät suomalaisia.

Lakot kiellettävä?

AKT:n tänä keväänä järjestämät lakot herättävät suuria tunteita. Kuorma- ja linja-autojen lakko jäi vain päivän mittaiseksi. Se ei hetinyt aiheuttaa kovin suurta haittaa useimmille. Pääasiassa lakosta selvittiin pienellä epämukavuudella. Heti tämän lakon jälkeen alkoi ahtaajien lakko, joka käytännössä pysäytti Suomen tavaraviennin ja tuonnin.

Onko oikein, että pieni avainryhmä voi omaa etua ajaessaan aiheuttaa suurta haittaa koko maalle?

Lakkoilijoiden vaatimukset ovat vastenmielisiä ja vastuuttomia. Ei voi olla kohtuullista, että tilanteessa, jossa työttömyys kasvaa joka päivä, pieni ryhmä vaatii itselleen entistä parempia etuja. On huomattava, että ahtaajat eivät ole kurjistunutta työväkeä, vaan he tienaavat selkeästi enemmän kuin esimerkiksi opettajat. Vastuuttomiksi heidän vaatimuksensa tekee se, että suuri osa teollisuudesta joutuu vaikeuksiin viennin pysähtyessä. Osalla teollisuudesta yksinkertaisesti varastotila loppuu. Muilla tulot jäävät saamatta tai ainakin viivästyvät huomattavasti. Eilistä sanomalehteä ei voi painaa paperille, joka toimitetaan asiakkaalle vasta ensi kuussa.

AKT käyttää härskisti hyväksi avainasemaansa. Muistan vielä sanaparin "solidaarinen palkkapolitiikka", jota vasemmisto ja ammattiyhdistysliike viljelivät aikoinaan. Mihin on solidaarisuus kadonnut? Avainryhmän etu vaarantaa monen muun toimialan elinkelpoisuuden ja työpaikat. Taisteleeko AKT vähäosaisten ja huonosti palkattujen puolesta?

Kaiken kuohunnan keskelläkin on muistettava, että työehdoista sopiminen ja lakko-oikeus kuuluu länsimaiseen järjestelmään. Joidenkin alojen lakolla yhteiskunta saadaan polvilleen, joidenkin ei. Onko työn arvostuksen mittari siinä, kuinka nopeasti työn tekemättä jättäminen johtaa kriisiin?

Muutama vuosi sitten paperitehtaat olivat lakossa. Metsäyhtiöillä meni jo tuolloin huonosti. Sen tiesi ay-liikekin. Kaikki varmasti muistavat paperiliiton puheenjohtaja Ahosen rehvakkaan esiintymisen lakon aikana. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin paperiteollisuudesta on kadonnut tuhansia työpaikkoja ja useita tehtaita on suljettu. Käsittikö Ahonen tuolloin tai käsittääkö hän nyt, että hän on toimillaan ajanut usean jäsenensä työttömäksi? Ainoa myönteinen asia on, että Ahosen rehvakkuus on tipotiessään.

Lakkoilun keskellä harjoitetaan kiivasta retoriikkaa. Lakon osapuolet, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt tyypillisesti syyttävät toisiaan kohtuuttomuuksista. Oppositio syyttää hallitusta lakoista, ikään kuin Suomessa olisi jossain vaiheessa ollut hallitus, jonka aikana ei ole lakkoiltu. Teollisuudenkin väitteisiin kannattaa suhtautua varauksellisesti. Metsäteollisuus laskee julkisuudessa menettämiään miljoonia, kun tehtaat joudutaan ajamaan alas. Vielä muutama kuukausi sitten samat tehtaat tuottivat tappiota ja ne piti joka tapauksessa sulkea. Kuinka tappiollisen tehtaan pysäyttäminen voi lisätä tappioita?

Kuten todettu, lakko-oikeus kuuluu järjestelmäämme. Hyvä puoli nykyisissä lakoissa ja edunvalvonnassa on, että poliittiset tavoitteet eivät enää ole kovin vahvasti esillä. Ammattiyhdistystoiminta on edunvalvontaa samoin kuin mikä tahansa muu edunvalvonta. Käytännössä ainoat vasemmistolaisuudesta muistuttavat asiat löytyvät ammattiliittojen tunnuksista: punaväri on edelleen valttia.

Ahneuden ja omaneduntavoittelun tilalle tarvitaan vastuuta ja oikeudenmukaisuutta. Yhteiskunnan ei voi kuvitella toimivan niin, että avainryhmät tai -henkilöt kiristävät itselleen kohtuuttomasti muita parempia etuja. Vai miltä kuullostaisi lääkärin vaatimus korkeammasta palkasta, jotta leikkkaus voidaan suorittaa loppuun? Tai entä jos palomiehet päättäisivät palopaikalla sammuttamisen sijaan neuvotella omista eduistaan? Sen sijaan ne, joilla ei tällaista kriittistä työtä ole, saavat tyytyä ikuisesti nälkäpalkoille.