Montako ydinvoimalaa Suomeen?

Viime päivinä on julkisuudessa käyty poliittista huutokauppaa siitä kuinka monta ydinvoimalaa Suomeen tarvitaan. Annetaanko lupa yhdelle (keskustapuolue), kolmelle (kokoomus) vai ei yhdellekään (vihreät) uudelle voimalalle. Perusteina on kaikissa tapauksissa käytetty tulevaisuuden sähkön tarvetta. Lisäksi Keskustapuolue korostaa aluepolitiikan merkitystä: uusi ydinvoimala on rakennettava Pohjois-Suomeen.

Ydinvoiman tuotanto on erikoinen toimiala. Uudesta ydinvoimasta päättää Suomessa Eduskunta. Kansanedustajien mielipiteeseen vaikuttaa sähköntarpeen ennakoinnin lisäksi oma kanta ydinvoimasta ja sen turvallisuudesta. Tilanne on erikoinen. Millään muulla toimialalla ei ole vastaavaa järjestelyä.

Sähköntarpeen ennakoiminen vaikuttaa hyvältä perusteelta. Kuitenkin samanaikaisesti Suomeen voidaan rakentaa muunlaista voimantuotantoa ilman Eduskunnan suostumusta. Eli asiallisesti ottaen Eduskunnan täytyy tietää sähköntarpeen kehityksen lisäksi myös muut voimantuotannon lisäykset ja mahdollinen sähkön tuonti maahamme. Melkoinen haaste kansanedustajille, joista vain harva on oikeasti energiamarkkinoiden asiantuntija.

Poliitikoilla ei voi olla valmiuksia eri toimialojen liiketoimintaedellytysten arvioimiseen. Suomessa aloittaa joka päivä uusia yrityksiä, joiden perustamisesta Eduskunta ei päätä. Jotkut niistä menestyvät, jotkut eivät. Riski on kuitenkin yrittäjällä eivätkä poliitikot päätä montako kioskia, elintarvikeliikettä, autovuokraamoa tai elokuvateatteria maahamme tarvitaan.

Ydinvoiman turvallisuus puhuttaa jatkuvasti. Ydinvoimateollisuuden vakuuttelut turvallisuudesta ja tiettyjen kansalaisryhmien epäluulo on sovittamaton ristiriita. Sellaista perustelua ei ole eikä tule, jolla ydinvoimaa epäilevät voi saada ydinvoiman kannalle. Kyseessä on tunne-, ei järkitason asia. Kuitenki tosiasia on, että Suomessa on jo neljä ydinvoimalaa ja viides on rakenteilla. Jos ydinvoima olisi yhteiskunnan turvallisuuden kannalta kestämätöntä, pitäisi olemassa olevat voimalat sulkea välittömästi. Sen sijaan, että Eduskunta päättää jokaisesta ydinvoimalasta erikseen, päätös pitäisi tehdä ydinvoiman hyväksyttävyydestä yleisesti. Ydinvoimaa saa Suomeen rakentaa tai sitten ei. Kuudes, seitsemäs tai kahdeksas voimala ei tilannetta enää periaattellisella tasolla muuta.

Väitetään, että uusi ydinvoimala estää uusiutuvan energian tuotantoa. Energian tuotanto ei ole yksinkertainen valinta energiamuotojen välillä. Tosiasiassa tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan useita energiantuotantomuotoja talous-, ympäristö- ja huoltovarmuussyistä. Esimerkiksi tuulivoima, jota itse kannatan, vaatii rinnalleen muita energiamuotoja tuulettomien päivien varalle.

Suomessa pyritään kantamaan vastuu hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Tämä on hienoa ja ihailtavaa kunhan vain pidetään huoli siitä, ettei teollisuutemme kilpailukyky vaarannu. On muistettava, että Suomen teollisuus on hyvin energiaintensiivista, kylmät talvet ovat erityinen haaste ja pitkät välimatkat lisäävät energiankulutusta. Suomen energiankulutus henkeä kohden on teollisuusmaista korkein USA:n ja Kanadan jälkeen. Toisaalta poikkeuksellisen suuri osa Suomen energiasta tuotetaan jo nyt uusiutuvalla energialla tai muuten hiilidioksidivapaasti ydinvoimalla. Jos Suomessa ryhdytään merkittävästi tukemaan taloudellisesti huonompia energiantuotantomuotoja, vaarantuu kansallinen kilpailukykymme.

Onko ydinvoima paras ratkaisu? En tiedä, mutta ei sitä tiedä kansanedustajatkaan. Antaa markkinoiden ratkaista. Kun ydinvoima on kerran maassamme sallittu, uusien toimijoiden pitää saada tehdä ratkaisunsa liiketaloudellisin, ei poliitisin, perustein. Laitosten täytyy tietysti täyttää kaikki ne vaatimukset, joita lainsäätäjä niille asettaa, mutta periaatteellista lupaa uuden kapasiteetin rakentamiselle ei pidä erikseen hakea Eduskunnalta.