Eläkeikäkeskustelu on käynyt kuumana viimeisen vuoden ajan sen jälkeen, kun pääministeri keksi hiihtolenkillään nostaa eläkeikää. Sehän ei työntekijäjärjestöille sopinut. Alkoi mittava keskustelu aiheesta ja loputtomalta tuntuvat työryhmät aloittivat työnsä. Yhtä mieltä oltiin siitä, että nykyjärjestelmä ei ole kestävä, kun eläkeläisten määrä kasvaa jyrkästi. Niinikään yhtä mieltä oltiin siitäkin, että ainoa ratkaisu on pidentää työuria. Siihen yksimielisyys sitten loppuikin.
Eläkejärjestelmä on luotu tilanteessa, jossa suurin osa eläkkeelle jäävistä siirtyi pois tehdastyöstä. Työ oli yksinkertaisesti liian rasittavaa ikääntyville työntekijöille. Toisaalta eliniät olivat huomattavasti nykypäivää lyhyempiä eikä eläkevuosia yleensä ollut kovin montaa, jos ylipäätänsä eläkeikään saakka selvisi hengissä. Joka tapauksessa järjestelmä luotiin aivan erilaisissa olosuhteissa kuin missä elämme nykyisin.
Eliniät ovat nousseet parikymmentä vuotta eläkejärjestelmän luomisesta. Samalla työn fyysinen kuormittavuus on vähentynyt. Tuntuukin siis erikoiselta, että eläkkeellejäämisiät ovat vastaavasti laskeneet. Virallisesti vanhuuseläkkeelle voi jäädä 63-68 vuotiaana, mutta käytännössä keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on kuudenkympin kieppeillä. Suurimpana syynä alempaan eläkeikään ovat työkyvyttömyyseläkkeet.
Minkä takia työtä ei pystytä tekemään viralliseen eläkeikään saakka? Jos elinikä on kasvanut, kertoo se mm. terveydenhuollon onnistumisesta. Kuitenkaan ei olla riittävän terveitä tekemään työtä, joka ei siis fyysiseltä rasittavuudeltaan vastaa sukupolvien takaisten töiden vaativuutta. Suurimmaksi syyksi työkyvyttömyyseläkkeissä on noussut psyykkiset sairaudet. Missä on vika? Ovatko suomalaiset fyysisesti terveempiä, mutta samalla psyykkisesti kykenemättömiä työntekoon? Onko koko kansakunta tulossa hulluksi?
Positiivisena asiana on todettava, että viime vuosien aikana eläkeikä on saatu nousemaan jonkin verran erilaisilla kannusteilla ja tukkimalla järjestelmän porsaanreikiä. 90-luvun laman aikana yritykset saneerasivat vain hieman yli 50-vuotiaita eläkkeelle, koska järjestelmässä oli melko houkutteleva työttömyysputki. Toisin sanoen parhaassa työiässä olevia työkuntoisia suomalaisia siirrettiin ensiksi työttömäksi, josta yhteiskunnan tukijärjestelyllä työttömyys vaihtui jossain vaiheessa eläkkeeksi. Siistiä kaikille, mutta kansantaloudellisesti järjetöntä.
Työuria pitää pidentää, mutta miten? Eläkeikää ei saa nostaa. Työelämä pitää tehdä houkuttelevammaksi.
Olen samaa mieltä siitä, että työelämässä on haasteita. Kokemusta ei arvosteta eikä ikääntyville työntekijöille kyetä tai haluta järjetämään työoloja siten, että heidän työpanos olisi pitempään käytettävissä. Yritykset edelleen unohtavat kokemuksen tuoman arvon liiketoiminnalleen ja tiukan paikan tullen "siivoavat" ylimääräiset työntekijänsä eläkeputkeen.
Mielestäni koko eläkeikä käsitteenä on vanhentunut eikä sovi sellaisenaan jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Eläkkeelle jääminen heijastelee suomalais-luterilaista arvomaailmaa: raada vuosikymmenet, niin sitten koittaa vapaus. Vuosikymmenten pakkotyön ja orjuutuksen jälkeen eläkeläinen on vihdoin vapaa työnantajansa ikeestä joko ikänsä tai terveydentilansa ansiosta.
Eikö työelämää voi tehdä sellaiseksi, että työnteosta voi nauttia? Eikö työ voi olla palkitsevaa? Eikö vapaudesta ja elämästä voi nauttia ennen eläkeikää? Eikö kahdeksan tunnin työpäiville ole vaihtoehtoja ikääntyvien työntekijliden osalta?
Nykyjärjestelmä ei kestä nykyisentasoisia etuja. Työuria on pakko pidentää tai vaihtoehtoisesti etuja pitää karsia.
Mielestäni eläkkeelle pitää pystyä jäämään joustavasti oman elämäntilanteen mukaisesti. Yhteiskunnan ja eläkejärjestelmän ei pidä rahoittaa ihmisten oikkuja. Jos eläkkeelle jäädään nuorempana, eläke on alhaisempi. Eläkkeelle ei tarvitse jäädä lainkaan, jos työnantaja ja työntekijä pystyvät järjestämään työt molempia tyydyttävällä tavalla. Esimerkiksi varsin ikääntynyt voi olla työnantajalleen arvokas resurssi kokemuksensa perusteella. Voisiko 70-vuotias olla töissä vaikka yhden päivän viikossa? Oman kokemukseni mukaan nykypäivän 70-vuotiaat ovat useimmiten hyvässä iskussa fyysisesti ja henkisesti.
Toivotan menestystä työnantajien ja päättäjien ponnisteluille paremman työympäristön ja kannustavamman eläkejärjestelmän kehittämisessä.
