Rikkaat suomalaiset

Ikuinen keskustelu siitä kuka on rikas, on nyt saanut päätöksen. Rikkaita ovat yli 50 000 euroa vuodessa ansaitsevat. Näin siis suomalaisten poliitikkojen mielestä.

Vaikka tähän luokitteluun liittyy poliittista tarkoitushakuisuutta, lienee syytä tarkastella tätä hieman tarkemmin. Mitä rikkaat 50 tonnillaan saavat?

Rikas suomalainen maksaa tuloistaan veroja arviolta noin kolmanneksen eli 50 000 tuloista veroihin menee noin 16 500 euroa. Jäljelle jäävillä reilulla 33 tuhannella eurolla sitten pitäisi harrastaa rikkaan elämää.

Suunta siis Monacon rantakaduille tai huvijahtisatamaan. Löydämmekö suomalaisen 50 tonnin rikkaan sieltä? Tuskin.

Jos rikas asuu Pääkaupunkiseudulla ja on vieläpä perheellinen, asumiseen menee ainakin tonni kuussa, eli jäljellä on enää 21 tonnia. Jos perheellä on auto, ei siis mikään rikkaan ökyauto vaan tavallinen perheauto, menee siihen polttoaineineen jotain 500 euron ja tonnin väliltä, sanotaan vaikka 700 euroa kuussa eli noin kahdeksan ja puoli tonnia vuodessa. Näin ollen kaikkeen muuhun jää 13 500 euroa vuodessa.

Kolmetoista ja puoli tonnia on paljon rahaa. Timantteja, luksusautoja, loma-asunto alpeilla? Eipä taida riittää.

Rikkaankaan suu ei ole tuohesta. Ruokaan menee myös jonkin verran. Riippuu tietysti vähän ruokavaliosta ja elintavoista. Voipa olla, että rikaskin saa suuren osan ruoastaan kaupungin puutarhapalstalta tai leipäjonosta. Ei kai niissä tuloja kysellä. Joka tapauksessa rikkaalle jää reilu tonni kuussa elämiseen, harrastuksiin ja ruokailuun.

Eipä taida tonnilla oikein pärjätä muiden maiden rikkaille. Toisaalta voimme olla ylpeitä siitä, että Suomessa on maailman köyhimmät rikkaat.

Viisikymmentä tonnia vuodessa ansaitsevan leimaaminen rikkaaksi on mautonta pilkantekoa ja populismia. Tulonsiirtojen ja verotuksen tasaavan vaikutuksen jälkeen rikkaan elämä ei juurikaan poikkea muiden elämästä.

Lisäksi määritelmä on väärä. Rikkaaksi pitäisi luokitella varallisuuden, ei tulojen perusteella. Opintonsa päättänyt nuori perheenisä, joka maksaa samalla opinto- ja asuntolainojaan voi onnekkaasti päästä rikkaiden joukkoon tulojensa perusteella. Sen sijaan miljoonaomaisuuden omistajat eivät välttämättä rikkaisiin kuulu.

Maailmalla pidetään lukua "High Net Worth Individualeista" (HNWI), johon lasketaan miljoonan dollarin omaisuuden omistavat. Omaisuuteen ei lasketa vakituista asuntoa. Näitä on Suomessa arviolta 40 000 henkilöä. Jos 50 000 euroa vuodessa ansaitseva haluaisi päästä tähän "HNWI-kerhoon", toteutuu se reilussa viidessäkymmenessä vuodessa, olettaen ettei jäljellejäävästä palkasta kuluta senttiäkään.

Tasan ei muuten käy onnen lahjat tässäkään. Norjassa, jonka väkiluku on suunnilleen sama kuin Suomessa, näitä HNWI-henkilöitä on reilu 100 000. Pulen miljoonan asukkaan Luxemburgissa heitä on 90 000. Onko lottovoitto syntyä Luxemburgiin?

Suomessa palkkahaitari on maailman kapeimpia. Tulonsiirtojen ja verotuksen jälkeen palkkatyössä olevien suomalaisten käytettävissä olevat tulot ovat vieläkin kapeammassa haitarissa. Poikkeamat tästä kapeasta haitarista ylöspäin selittyvät valtaosiltaan muilla tekijöillä kuin korkealla kuukausipalkoilla. Menestyneet yrittäjät, suuryritysten johtajat ja ammattiurheilijat ovat näitä poikkeuksia. Viimeksimainitun ryhmän erityispiirre on, että heidän tuloistaan ei juurikaan jää verotettavaa Suomeen. Joka tapauksessa, tämä joukko on kokonaisuutena sen verran harvalukuinen, että sen merkitys kokonaisuudessa on lähes merkityksetön.

Emme siis taida löytää suomalaista "50 tonnin rikasta" maailman jet-seteistä. Luultavasti löydämme hänet todennäköisemmin Lidlin kassalta.