Joukkoliikenne pelastaa maailman?

Raitiovaunujen ja bussien sunnuntaivuoroja karsitaan. Hienoa. Olenkin ihmetellyt, miksi tyhjiä busseja saa ajeluttaa iltaisin ja viikonloppuisin samalla kun yleinen huoli ilmaston lämpenemisestä kasvaa.

Vaikka kyseinen karsinta tehdään kustannussyistä, vaikutus hiilidioksidipäästöihin on selkeä. Samalla toivoisi keskustelun kasvihuonepäästöistä muuttuvan asiantuntevammaksi. Tähänastisessa keskustelussa kyse on ollut yksityisautoilun rajoittamisesta ja joukkoliikenteen kritiikittömästä suosimisesta. Totuus on valitettavasti jonkin verran monimutkaisempi.

Joukkoliikenne on nimensä mukaisesti tehokasta siirrettäessä joukkoja paikasta toiseen. Nukkumalähiöstä kaupungin keskustan työpaikoille kulkevat täydet bussit ovat kiistatta kaikilla mittareilla tehokkaita. Tosin nekin kulkevat toiseen suuntaan yleensä tyhjinä. Sen sijaan haja-asutusaluieden liikenne tai aiemmin mainittu ilta- ja viikonloppuliikenne on erittäin vaikea toteuttaa tehokkaasti joukkoliikenteellä.

Tyypillinen kaupunkiliikenteen bussi kuluttaa dieseliä noin 50 litraa sadalla kilometrilla. Viidelläkymmenellä matkustajalla kulutus henkeä kohti on litra satasella. Sen sijaan jos matkustajia on vain kymmenen, kulutus on viisi litraa satasella henkeä kohti. Nykyaikainen dieselhenkilöauto kuluttaa saman viisi litraa. Jos siinä on useampi matkustaja, esimerkiksi nelihenkinen perhe, se on selkeästi kilpailukykyinen vaihtoehto joukkoliikenteelle.

Asun bussireitin varrella noin viiden kilometrin päässä päätepysäkiltä. Iltaisin ja viikonloppuisin matkustajia kotipysäkkimme kohdalla on keskimäärin alle viisi. Nämä viisi matkustajaa tupruttelevat taivaalle kymmenen litraa polttoainetta henkeä kohti satasella, jos ei oteta huomioon bussin tyhjäkäyntiä päätepysäkillä ja siirtoajoja.

Yksityisautoliikenne ja joukkoliikenne eivät siis ole toistensa vastakohtia. Ne täydentävät toisiaan. Joukkoliikennettä ei saa myöskään nähdä pelkästään ympäristöasiana, vaan kyseessä on julkinen palvelu niille, joille liikkuminen muilla keinoin on mahdotonta, kuten autottomat, nuoret ja vanhukset.

Toivoin kirjoituksen alussa asiantuntevampaa keskustelua kasvihuonepäästöistä. Liikenne on vain yksi kasvihuonepäästöjen lähde. Kasvihuonepäästöihin pitää suhtautua kokonaisvaltaisemmin.

Liikennettä voidaan järkiperäistää monella tavalla. Edellä mainittu joukko- ja yksityisliikenteen yhdistely on eräs tärkeä oivallus, mutta ei pitemmän päälle muuta tilannetta kovinkaan paljon.

Yhdyskuntarakennetta voidaan muuttaa siten, että liikenne on tehokkaampaa ja tarpeeton liikenne vähenee. Nykyisellään pääkaupunkiseutu on kaavoitettu tehottomasti, joka on nostanut asuntojen hinnat lähellä työpaikkoja niin korkeaksi, että työssäkäyvät lapsiperheet joutuvat muuttamaan Karkkilaan, Klaukkalaan ja Kirkkonummelle tehokkaan joukkoliikenteen ulotumattomiin saavuttaakseen kohtuullisen asumisen tason. Samalla asuntojen lämmityksen infrastruktuuri tulee paljon tehottomammaksi ja näin myös osaltaan lisää kasvihuonepäästöjä.

Vapaa-ajan harrastukset kuormittavat ympäristöä. Nykyisellään on päivänselvää, että kesäharrastuksia voidaan harrastaa talvella ja päinvastoin. Kesän tekeminen keinotekoisesti talvella ja talven kesällä on energiaa tuhlaavaa ja kasvihuonepäästöjä kasvattavaa. Samoin harrastukset, joita ei voi harrastaa lähellä kotia lisäävät liikkumisen tarvetta. Ymmärrän kyllä, että Suomen jääkiekkomaajoukkueen pitää harjoitella myös kesällä pärjätäkseen, mutta pitääkö kymmenvuotiaiden juniorien pelata myös kesällä?

Lomamatkat kaukomaille tuntuvat kuuluvan kansalaisoikeuksiin. Loman voi viettää lähempänäkin, kotimaassa ja Euroopassa on hienoja kohteita.

Joidenkin arvioiden mukaan puolet kasvihuonepäästöistä aiheutuu ihmisten ravinnosta. Karjan kasvatus on yksi pahimmista kasvihuonepäästöistä maailmanlaajuisesti.

Listaa voi jatkaa loputtomiin. Voinko luopua painetusta sanomalehdestä, tuoreista hedelmistä talvella, lämmitetyistä jalkakäytävistä yms.? Kyse on henkilökohtaisista valinnoista.

Palataanpa vielä alkuperäiseen aiheeseen, liikenteeseen. Liikenteen suhteen täytyy tehdä järkeviä ratkaisuja. esimerkiksi liikenteen sujuvuutta täytyy pyrkiä parantamaan. On kyse joukko- tai yksityisliikenteestä, ruuhkassa seisovat ajoneuvot käyttävät energiaa liikkumatta mihinkään. Joukkoliikennekaistat ovat hyvä ratkaisu, mutta niiden käyttöoikeutta pitäisi laajentaa esimerkiksi autoihin, joissa on vähintään kolme henkeä. Samalla voi ihmetellä, millä kriteeristöllä taksit ovat joukkoliikennettä.

Uusia autoja hankittaessa tai niitä verotettaessa pitää kannustaa hankkimaan autoja, joiden ympäristö- ja turvallisuusominaisuudet ovat järkeviä. Tyypillinen nykyaikainen perheauto on tehty rakenteellisesti siten, että sillä voidaan ajaa 200 km/h. Jos rakenteellinen huippunopeus olisi vain 120 km/h, olisi auton moottori, voimansiirto, renkaat yms. huomattavasti nykyistä kevyempi, jolloin polttoaineenkulutus olisi nykyistä alhaisempi. Turvavarusteet lisäävät auton painoa, mutta niistä tinkimistä en kyllä kannata.

Dieselmoottorit ovat tehokkaampia kuin bensiinimootttorit, mutta ne ovat samalla painavampia. Suuremmissa autoissa dieselmoottori on parempi vaihtoehto, mutta mentäessä pienempiin autohin ero kaventuu ja saattaa kääntyä jopa bensiinimoottorin eduksi. Hybrideistä on puhuttu paljon. Ne ovat erinomainen vaihtoehto autoihin, joilla ajetaan pääasiassa kaupungeissa. Ne ottavat osan käyttövoimastaan jarrutusenergiasta, jota syntyy ennenkaikkea kaupunkiliikenteessä. Maanteillä hybridien hyöty jää pieneksi.

Sähköautojen tulevaisuuteen en usko. Sähkön tuotannon hyötysuhde siirtohäviöineen on yhtä huono kuin polttomoottoreilla, alle 30%. Sähköautojen toimintasädettä on pystytty pidentämään tekemällä niistä pienempiä. Samalla tavalla polttomoottorikäyttöisten autojen tehokkuutta voidaan parantaa. Meidän ilmastossamme sähköautojen heikkouksiin liittyy kylmyys talvella ja akun alhaisempi kesto kylmillä ilmoilla.

Paras tapa vähentää liikenteen päästöjä on jättää matka tekemättä. Esimerkiksi siirtymällä sähköiseen asiointiin voidaan tarpeetonta liikkumista vähentää. Pankkipalvelut ovat loistava esimerkki siitä, kuinka tehokkuutta ja palvelun tasoa voidaan parantaa samanaikaisesti. Monissa työpaikoissa on mahdollisuus tehdä osittain töitä kotoa käsin, niin sanottua etätyötä. Tällainen ratkaisu luonnollisesti vähentää liikkumisen tarvetta.

Kokkonaisvaltainen ja harkittu lähestyminen kasvihuonekaasujen vähentämiseen antaa paremman lopputuloksen kuin pelkkään joukkoliikenteen kannattamiseen perustettu politiikka. Liikenteen ratkaisuja pitää tarkastella niistä aiheutuneiden haittojen perusteella, ei pelkästään liikenteen itsensä aiheuttamina, mutta myös eri ratkaisuista johtuvien liikkumistarpeiden aiheuttamina.