tiistai 15. syyskuuta 2009

Kenen kuuluu maksaa veroja?

Verotus on väärin. Verotus on yhteiskunnan pakko-otto-oikeus kansalaisiltaan. Verotusta on harrastettu vuosisatoja eri muodoissaan aina subjektiivisesti katsottuna oikeutetusti.

Verotus on välttämätöntä. Länsimainen yhteiskunta ei yksinkertaisesti toimi ilman julkista taloutta. Julkisia varoja voi kerätä myös muilla tavoilla, kuten luonnonvaroja myymällä, mutta kaikissa länsimaissa verotus on julkisen talouden kulmakivi.

Verotuksella rahoitetaan julkisia toimintoja ja investointeja. Perusinfrastruktuuri, koulutus, terveydenhuolto ja kansalaisten turvallisuus rahoitetaan pääosin julkisista varoista. Lisäksi yhteiskunnalla on suuri joukko erilaisia toimintoja, jotka kaikki ovat jostain lähtökohdista kannatettavia, jotka rahoitetaan joko kokonaan tai osittain julkisin varoin. Veroja siis tarvitaan.

Menoista ei synny kovinkaan paljon erimielisyyttä. Hyvien asioiden tarpeellisuutta on kiusallista kyseenalaistaa. Ongelmallista on, keneltä verot kerätään. Viimeaikainen julkinen keskustelu on kohdistunut ennenkaikkea verotuksen kohdistamiseen eri ryhmille.

Vaikka verotuksen ensisijainen ja mielestäni ainoa hyväksyttävä tarkoitus on julkisen talouden rahoittaminen, verotus katsotaan usein työkaluksi, jolla oikaistaan epäoikeudenmukaista tulonjakoa tai rangaistaan jostain toiminnasta. Viimeksi mainitusta esimerkeiksi käyvät tupakka- ja alkoholivero, uusimpina makeis- ja virvotusjuomavero. Huvivero on jo lopetettu, mutta se kuvaa mainiosti kansanluonnettamme: kaikki hauska on tuomittavaa.

Hyvät tulot on rikos. Siitä rangaistaan verottamalla. Hyvätuloisen on täytynyt tehdä jotain väärin, koska hän on ansainnut huonompituloista enemmän. Tämä tuntuu olevan julkisen verokeskustelun logiikka.

Itse olen pragmaattisempi. Veroja pitää kerätä niiltä, jotka niitä pystyvät maksamaan. Suurempituloisten korkeampi verotus on epäoikeudenmukaista, mutta veronkeruumielessä palkitsevaa. Suurituloisten veronkevennyksiä on perusteltu oikeudenmukaisuussyillä esimerkiksi viitaten siihen, että veronkevennykset elvyttävät taloutta. Tosiasiassa pienituloisten veronkevennykset menevät varmemmin kulutukseen kuin suurituloisten.

Julkisuudessa on myös keskuteltu, kuka on suurituloinen, keskituloinen tai pienituloinen. SDP:n puheenjohtaja Urpilainen julisti, että pienituloisia ovat kaikki alle mediaanin ansaitsevat. Määritelmä on matemaattisesti järjetön. Tarkoituksena oli tietysti julistautua pienituloisten etujen ajajaksi ja tällä määrittelyllä puolet kansasta pitäisi kannattaa demareita. Urpilaisen pelinavaukset verokeskutelussa, kuten arvonlisäveron porrastaminen tulojen mukaan, pitäisi jättää omaan arvoonsa, jollei hän nyt sattuisi olemaan suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja. Luulisi kuitenkin, että demari-ideologiaa voisi edistää ihan järkevilläkin esityksillä.

Suomessa varsinaisia suurituloisia on harvassa. Harmi, sillä he ovat järjestelmän rahoittajia. Laskusuhdanne rokottaa euromääräisesti eniten suurituloisten ansioita, minkä vuoksi yhteiskunnan taloudenpito ei toimi. Laskukaudella suurimmat paineet kohdistuvat vähäosaisten hyvinvointiin. Tulonsiirrot eivät toimi, jos kaikki ovat köyhiä.

Pääomatulo on palkkatuloon verrattuna kevyesti verotettua. Se ei ole oikeudenmukaista, mutta se on käytännöllistä. Korkeampi pääomaverotus aiheuttaisi pääomien siirtymistä alhaisemman verokannan maihin. Tällöin jäisi nekin verot keräämättä. Yritysverotuksessa kansainvälisesti toimivilla yrityksillä on mahdollisuus hyödyntää eri maiden erilaisia verokantoja ja maksaa verot niihin maihin, jotka tarjoavat houkuttelevia veroetuja. Epäoikeudenmukaista, mutta yritysten kannalta järkevää ja laillista. Pääomatulojen ja yritysverotuksen nostamista vaaditaan aika-ajoin, mutta niiden merkittävä nostaminen ei nosta verotuloja. Siinä missä tavallisella palkansaajalla ei ole muita mahdollisuuksia kuin maksaa yhteiskunnan määräämät verot, suuryritykset ja suurten pääomien omistajat voivat päästä keskituloista palkansaajaa alhaisemmalla verokannalla.

Verot ovat yhteinen asiamme. Verot pitää kerätä, mutta niitä ei saa kohdistaa aatteellisesti tietyille kansnryhmille. Tavoitteena pitää olla toimiva julkinen talous ja alhainen verokanta. Sinun rahasi ovat sinun, ei verottajan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti